Varoitukset yms. ekan osan alussa (: 

______________________

2.

Kävellessään hiljaisilla kaduilla Bill mietti menettäneensä kaiken, mitä oli joskus halunnut. Kuusitoistavuotias mustatukka oli rakastunut ihanaan ja huolehtivaiseen Georgiin, ja nyt seitsemätoistavuotiaana hän rakasti etäistä ja väkivaltaista Georgia. Oma asunto oli tullut sen kautta, että Bill oli muuttanut täysi-ikäisen poikaystävänsä luokse. Nyt se, mikä oli joskus tuntunut yleelliseltä, vapauttavalta ja hienolta alulta omalle elämälle, oli muuttunut ahdistavaksi loukoksi, jossa seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Että se siitä vapaudesta. Lukioon pääseminen oli aina ollut Billin haave, vain siten hän voisi päästä yliopistoon ja alkaa opiskella lakia. Nykyään opinnot eivät maistuneet, aamulla herääminen oli vähäisten yöunien takia lähes mahdotonta ja koulukaverit olivat muuttuneet kusipäiksi. Kaikki kaverinsa Bill oli menettänyt alkaessaan seurustella Georgin kanssa, tuo oli niin omistushaluinen ja mustasukkainen. Aluksi mustatukka oli luullut sen olevan kohtuullista, ja vasta myöhemmin tajunnut olleensa sokea ja tyhmä.

Katse kengissään ja alahuultaan pureskellen Bill maleksi ympäri kaupunkia ilman mitään varsinaista päämäärää. Käveltyään melkein tunnin, päätyi hän takaisin sille kerrostaloalueelle, jolla Georgin kanssa asui. Poika käveli katsettaan kohottamatta määrätietoisesti kotitalonsa ohi edes harkitsematta menevänsä sisälle. Georg ei kuitenkaan olisi vielä tullut, tuo tulisi varmaan vasta aamulla. Haisten viinalle ja halvalle hajuvedelle paita väärin päin päällä ja kaula sinipunaisena. Billin vatsaa kouraisi ja hän puristi silmänsä hetkeksi kiinni, koska niitä kuumotti siihen malliin, etteivät kyyneleet olleet kaukana. Nytkin hänen, HÄNEN, poikaystävänsä harrasti luultavasti hyvällä omallatunnolla seksiä jonkun ventovieraan kanssa, tai ainakin toivoi tekevänsä niin.

Bill pomppasi melkein irti jalkakäytävästä kuullessaan karhean äänen takaansa.
"Hei. Poika", joku murahti vain muutaman metrin päässä Billistä. Vaistomaisesti mustatukka tihensi askeleitaan vilkaistessaan olkansa yli. Hänen takanaan käveli kuluneeseen nahkatakkiin ja ruskeisiin bootseihin pukeutunt, vanhalta juopolta näyttävä mies mustat, pyöreät aurinkolasit silmillään. Hänellä oli pitkä, hoitamaton ja reilusti harmaantunut parta, ja punaisen, tupsulla varustetun pipon alta törröttivät pesemättömän näköiset, myöskin harmaantuneet hiukset. Toisella olalla miehellä oli musta reppu, joka pomppi hänen hieman huojuvien askeltensa tahtiin. Oikeastaan mies näytti juuri sellaiset perus pedofiililtä, jollaiseen ei välttämättä toivoisi törmäävänsä pimeällä kujalla.

"Niin?" Bill kysyi hilliten halunsa lähteä juoksemaan minkä jaloistaa pääsi. Mies tihensi askeleitaan, otti jopa muutaman juoksuaskelen pysyäkseen mustatukan vauhdissa. Siinä vaiheessa Billin oli oikeasti hyvin vaikea hillitä halunsa juosta kiljuen pois paikalta. Hänen teki mieli irvistää miehen saadessa hänet kiinni ja alkaessa kävellä hänen vieressään. Tuo haisi aivan järkyttävän pahalta. Hajuun oli sekoittunut joku ällöttävänhajuinen deodorantti ja vanha viina, eikä mies ilmeisesti ollut käynyt suihkussa aikoihin.

"Hidasta vähän", mies örisi ja yritti tarttua Billin käsivarteen. Mustatukka onnistui kuitenkin väistämään kyhmyisen, pitkäkyntisen ja ällöttävän hoitamattoman käden hapuilu. Pala kurkussa Bill hidasti vauhtiaan aavistuksen ihan vain ettei tuo hyypiö yrittäisi uudelleen koskea häneen.
"Mihin poika on menossa?" Mies kysyi ja veti nyt aurinkolasit pois silmiltään. Tuon nenä oli melkein yhtä punainen kuin pipo, joka puolestaan oli sellainen paloautonpunainen. Silmät olivat pienet ja oudon laimean väriset, sellaiset kulahtaneen siniset. Ne olivat syvällä kuopissaan, ja tihrustivat nyt puskamaisten kulmakarvojen alta tarkkaavaisina tuota vieressä kävelevää, hieman naismaista poikaa.

"Tonne noin..." Bill murahti välttelevästi ja käänsi katseensa pois miehestä, edessään leviävään jalkakäytävään. Aurinkolasiensa takaa hän saattoi kuitenki sivusilmällä tarkkailla miestä tuon tietämättä. Ilmeisesti mies kuitenkin arvasi mustatukan tekevän juuri niin, sillä työntäessään monta vuosikymmentä sitten muodista menneet aurinkolasit takaisin silmilleen, virnisti hän Billille esitellen tuolle samalla koko kellastuneen ja varmasti mielettömän pahalta haisevan hammaskalustonsa. Jos Bill olisi ollut hammaslääkäri, ja hänen potilaakseen olisi tullut tuollainen mies, olisi hän repinyt kaikki hampaat irti ja lyönyt tekarit suuhun. Olisi se nyt ainakin noita hygieenisempää ollut varmasti. Vaikka tuollaisen ihmisen käytössä ne tekaritkin olisivat varmasti pian karmeassa kunnossa.

"Lähetkö kahville?" mies kysyi, ja Bill tihensi automaattisesti askeleitaan jälleen. Mies joutui ottamaan muutaman juoksuaskeleen pysyäkseen mustatukan vierellä.
"En mä ehdi", poika töksäytti ja puristi hermostuneena taskussaan olevaa deodoranttia. Harmi ettei siitä ollut hänelle mitään hyötyä. Sillä ei esimerkiksi voisi puolustatua tuota hyypiötä vastaan. Vaikka sekin oli kyllä mustatukan hemostuneessa mielessä käynyt.
"Älä ny. Mä asun tässä ihan lähellä. Ei siinä kauaa menis", mies yritti maanitella kuitenkaan vakuuttamatta Billiä kovin hyvin. Kyllähän poika uskoi, ettei siinä kauaa menisi, sen aikaa vain kun tuolta hipiltä kestäisi repiä häneltä housut jalasta ja raiskata hänet, mutta se ei saanut Billiä muuttamaan mieltään ja lähtemään miehen matkaan.
"Mä en ihan oikeesti ehdi. Mua odotetaan."

Mies kohotti kätensä ja hapuili taas Billin käsivartta. Ikäväkseen mustatukka katsoi juuri silloin jalkakäytävää edessään, eikä siksi ehtinyt väistää. Saastaiset sormet tarttuivat hänen nahkatakkinsa hihaan kiskaisten käden pois takusta. Juuri ja juuri Bill ehti irrottaa otteensa deodoranttipullosta, ettei se pudonnut maahan. Mies nappasi mustatukkaa kädestä kiinni pitäen tämän kättä ilmassa kämmenselkä ylöspäin heidän välissään kuin aikoen kosia häntä. Poikaa puistatti, mutta hän onnistui jälleen pitämään itsensä kasassa.

"Kukas sua odottaa, nättipoika?" mies urisi puristaessaan Billin kättä.
"Mun poikaystävä", mustatukka sanoi automaattisesti. Hänellä ei ollut mitään tarvetta salata seksuaalista suuntautumistaan tuolta ahdistelijalta, vaikka se luultavasti vain lisäsi tuon intoa.
"Jaa sä olet homo vai?" mies kysyi irstaasti virnuillen, aivan kuin Bill oli olettanutkin hänen tekevän. Poika yritti huomaamattomasti nykäistä kätensä vapaaksi tuon ällötyksen otteesta kuitenkaan onnistumatta siinä, miehen ote oli liian vahva.
"Bi itse asiassa", mustatukka korjasi edes tietämättä miksi teki niin, ei sillä tuolle tyypille olisi mitään merkitystä.

"Mä en usko sua", mies sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, irrottaen otteensa hetkeksi Billin kädestä. Ennen kuin poika ehti vetää kätensä pois, tarttui mies kuitenkin jo hänen ranteeseensa. Ote oli tiukka, puristava, ja Billiä alkoi ihan tosissaan pelottaa. Miten hän pääsisi eroon tuosta tyypistä, kun häntä ei oikeasti edes odottanut kukaan missään? Voisihan hän tietenkin alkaa kiljua tai jotain, mutta oli hyvin paljon mahdollista, ettei kukaan kuulisi, tai ainakaan kiinnittäisi mitään huomiota. Ja tuon miehen hän ei aikonut antaa kajota itseensä, hän melkeinpä kuolisi mieluummin. Tuoltahan saisi helvetti jonkun HIV:in, sen verran epäsiistiltä tyyppi näytti. Eikä Bill uskonut, että hän olisi tuon ensimmäinen uhri, niitä oli varmaan ollut ennenkin.
"Jaa missä asiassa?" Mustatukka kysyi normaalia kimeämmällä äänellä.
"Ei sua kukaan odota", mies sanoi tietäväisesti, puristaen pojan kättä lujempaa.

Ahdistuneena Bill katseli ympärilleen, läheisiä kerrostaloja, etsien pakokeinoa tästä tilanteesta. Sitten, enempiä harkitsematta, hän tarttui ensimmäiseen mieleensä tulevaan ideaan.
"Sun ois parempi päästää irti, mun poikaystävä on tuolla", mustatukka sanoi ja nyökkäsi yhden talon pihassa tupakkaa polttavan pojan suuntaan. Heidän lähestyessään taloa, heltesi miehen ote sen verran, että Bill sai napakalla kiskaisulla kätensä vapaaksi. Hän kovensi vauhtiaan, otti muutaman juoksuaskeleen astellessaan pihaa ympäröivässä aidassa olevasta aukosta hiekkatietä pitkin kohti taloa. Pihassa tupakkaa polttava tyyppi ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota ennen kuin hän oli melkein kohdalla. Vilkaistuaan vielä kerran olkansa yli, mies oli jäänyt kadulle seisomaan ja tarkkailemaan tilannetta, Bill nielaisi, veti syvään henkeä ja viritti kasvoilleen parhaan mahdollisen hymyn.

"Ai, kulta, sä tulit mua pihalle vastaan", mustatukka sanoi tupakoivalle pojalle, joka katsoi häntä hetken ilmeettömänä. Mies oli sen verran lähellä, että kuuli heidän keskustelunsa, joten Bill toivoi ettei hän alkaisi ainakaan raivoamaan kovaan ääneen. Tuon ilmeiden seuraaminen oli erittäin mielenkiintoista: ensin oli pelkkä ilmeettömyys ja välinpitämättömyys, sitten tuli ihmetys, sitten hämmennys ja viimeisenä lievä hermostuminen.
"Mitä vit-" poika aloitti vaimeasti ennen kuin Bill nosti salamannopeasti sormen huulilleen, ja poika vaikeni. Mustatukka tunsi sydämensä takovan jossain aataminomenansa takana muodostaessaan huulillaan vain yhden sanan, "apua", ja nytkäyttäessään huomaamattomasti päätään kadulla vain noin viiden metrin päässä seisovaa miestä kohti. Ja yllättävän nopeasti tuo tupakka suupielessä löysäilevä poika sopeutui tilanteeseen.

"Joo, aattelin käydä samalla tupakalla, ku mutsi ei vieläkään anna mun polttaa parvekkeella", poika selitti, veti vielä yhden imun tupakastaan ja pudotti sen sitten maahan. Kun poika ei itse sitä tehnyt, tallasi Bill tumpin sammuksiin. Vieras poika kumartui halaamaan häntä, ja nykäisi häntä sitten hihasta.
"Eiköhän mennä", tuo sanoi, tarttui mustatukan käteen ja veti pojan perässään rappuun. Bill seurasi helpottuneena poikaa, vilkaisi vielä olkansa yli harmistunutta miestä, johon esitys näköjään oli uponnut täysin ja käänsi sitten katseensa takaisin pelastajaansa.

"Kuka toi tyyppi oli?" tupakalta vahvasti haiseva, Billiä ehkä joitakin senttejä lyhyempi poika kysyi heidän päästyään hissin oven eteen, mihin kadulta ei nähnyt.
"En mä tiedä. Se vaan käveli mut kiinni tossa, kysy et menenkö kahville", mustatukka selitti hieman hengästyneenä kaikesta siitä kiirehtimisestä ja jännittämisestä. Hän värähti miettiessään millainen asunto tuon näköisellä miehellä voi olla. Hän ei takuulla olisi saanut kahvia, tai edes nähnyt kahvinkeitintä. Ei hän niin pitkälle asuntoon olisi päässyt. Luultavasti he olisivat astuneet sisälle asuntoon, ja heti oven sulkeuduttua oli mies käynyt käsiksi häneen. Repinyt nahkatakin päältä varmaan hajottaen sen ja sitten kiskonut farkut alas vaivautumatta näpräämään turhan hankalan vyön kanssa. Hänet olisi otettu eteisessä seinää vasten tai lattialla, ehkä peräti sohvalla olohuoneessa tai parhaassa tapauksessa oikein miehen sängyssä. Tuttu tarve oksentaa ilmaantui Billin kurkkuun hänen ajatellessaan miehen kädet paitansa alla, tuon petolintumaiset kynnet pureutumassa hänen ihoonsa.

Ilmeisesti mustatukka näytti myös päällepäin voivan hyvin pahoin, sillä vieras poika laski kätensä hänen olkapäälleen ja katsoi tutkivasti hänen kasvojaan.
"Onks kaikki hyvin?" tuo kysyi kuulostaen aidosti huolestuneelta. Ja vain ne kolme sanaa saivat Billin romahtamaan. Kuori, jonka hän oli aikojen kuluessa ympärilleen rakentanut, murtui, ja mustatukka tunsi kyynelet silmissään.

"Ei mitään hätää", toinen poika sanoi huomatessaan aurinkolasien reunan alitse valuvat kyyneleet. Hän painoi nappulaa, jolla hissin sai tilattua haluamaansa kerrokseen, ja kumartui sitten halaamaan Billiä.
"Mennään sisälle, saat koota ajatuksias rauhassa."

Ja vaikka normaalitilanteessa mustatukka olisi työntänyt tämän vieraan halailijan pois, nyt hän kiersi kätensä tuon ympärille ja upotti päänsä toisen kaulalle antaen kyynelten tulla ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin. Hän takertui itselleen lähes tuntemattomaan poikaan kuin hukkuva oljenkorteen, eikä luultavasti tulisi päästämään irti ihan vähään aikaan.

~ The end of the part two ~