Title: Mustelmat muistona rakkaudestasi
Author: lusikka
Beta: Eipä ole.. 
Rating: Oisko jotain PG-13 / K-15
Warnings: Jaa, väkivaltaa, seksiä mahdollisesti myöhemmin. Huonoa kielenkäyttöä, ehkä ripaus angstia. Kaikkea löytyy, melkeinpä.
Fandom: Tokio Hotel 
Pairing: Bill/Georg, Bill/Tom, ehkä jotain muutakin.
Disclaimer: En omista Billiä, Tomia, Georgia tai muitakaan julkisuuden henkilöitä. Muut hahmot ja tapahtumat omistan. En tee tällä, harmi kyllä, rahaa. Enkä väitä, että tää millään tavalla perustuis tositapahtumiin.

A/N: Jaa, tässä ois eka luku. Lisää tulee joskus myöhemmin, kun saan tätä enemmän kirjoteltua : P

1.

Bill seisoi kylpyhuoneessa ja katseli huulet mutrussa kuvaansa lavuaarin yläpuolella olevasta peilistä. Hän painoi kämmenensä lavuaarin reunoille nojaten lähemmäs peiliä. Ei se kuvajainen paremmaksi muuttunut, vaikka katsoikin lähempää. Bill kurtisti kulmiaan ja vetäytyi kauemmas peilistä irvistäen kuvajaiselleen. Hän alkoi pöyhiä hiuksiaan silmäillen lavuaarin yläpuolella olevaa hyllyä etsien katseellaan hiuslakkaansa.

Ulko-ovi aukesi ja eteisestä kuului askeleita sen merkiksi, että Georg oli tullut kotiin sieltä missä ikinä olikaan ollut. Bill ei pahemmin ollut tuon menoista tietoinen, eikä se todellakaan ollut kiinni siitä, etteikö häntä olisi kiinnostanut. Georg ei vain kertonut hänelle, ja hänen olisi kai parempi antaa asian tälläkin kertaa olla. Riitelemään siitä vain päädyttäisiin, jos hän kysyisi missä tuo oli ollut. Eikä Bill halunnut riidellä Georgin kanssa, mutta sekään ei enää nykyään tuntunut olevan kiinni hänestä.

Bill hymähti tyytymättömästi silmäiltyään hyllyä turhaan. Hänen hiuslakkansa tuntui kadonneen, eikä mustatukka saanut päähänsä missä se voisi olla. Hän oli nimittäin hyvin tarkka siitä minne laittoi tavaransa, ja hiuslakkapullo oli aina ennen ollut tuolla hyllyllä. Nyt sen normaalilla paikalla oli deodoranttipullo, jota hän ei ollut koskaan ennen nähnyt. Pörröpää ojensi kätensä ja otti deodorantin hyllyltä varoen kaatamasta mitään melko täydellä hyllyllä olevaa. Hän kiersi korkin auki ja vei pullon nenänsä alle.

Irvistäen Bill sysäsi pullon takaisin hyllylle, se sisältö haisi suorastaan syntisen pahalta, ja kaatoi vahingossa pari muuta hyllyllä olevaa purkkia. Toinen putosi kalahtaen lavuaariin, toinen taas roskikseen vaimeasti tömähtäen. Bill kumartui poimimaan pudottamansa pullot käsiinsä odottaen huutoa oven toiselta puolelta. Eikä hänen sitä tarvinnut kauaa odottakaan.

"Mitä vittua sä riehut siellä?" Georgin ääni kuului olohuoneen suunnalta. Bill tyytyi vain hymähtämään asettaessaan pullot hyllylle, ja kiersi Georgin uuden deodorantin korkin visusti kiinni asettaen kulmat kevyesti kurtussa sen oman hiuslakkansa entiselle paikalle. Pikaisesti mustatukka vilkaisi vielä kuvaansa peilistä yrittäen saada hiuksiaan ilman hiuslakkaa edes hiukan enemmän pystyyn ennen kuin työnsi oven auki ja asteli eteiseen.

Varsin pian Bill paikansi Georgin sohvalta, missä tämä löhösi jalat sohvapöydällä kaukosäädin toisessa ja avonainen kaljatölkki toisessa kädessään. Mustatukka käveli olohuoneen oviaukkoon tunkien t-paitansa helmaa farkkujensa vyötärön alle katse tiukasti Georgissa. Sohvalla röhnöttävä mies käänsi katseensa ovelle kuullessaan Billin askeleet. Tuon kasvoille levisi virnistys, joka näytti kuitenkin jollain tavalla väkinäiseltä. Ei sellaiselta hymyltä, jollaisen Bill olisi poikaystävältään toivonut saavansa tuon oltua poissa melkein vuorokauden.

"Tietkö sä missä mun hiuslakka on?" Bill kysyi ja kohotti toista kulmaansa. Parempi kai nostaa kissa heti pöydälle. Tosin Bill ei uskonut Georgin myöntävän mitään, vaikka tuo olisikin tehnyt hänen hiuslakalleen jotain. Ja se nyt oli ainoa vaihtoehto, jonka mustatukka keksi, koska itse hän oli varmasti laittanut pullon tasan samaan paikkaan kuin aina ennenkin.
"En tiedä", Georg murahti ärtyneen kuuloisena, ja jopa se väkinäisen oloinen hymy sammui hänen kasvoiltaan, "miks sä luulet mun tietävän?"
"No... Mä nyt laitan sen aina samaan paikkaan..." Bill mutisi hiukan levottomana, ja käänsi katseensa Georgista televisioon. Taas kerran tuo oli valinnut ohjelman, jossa oli mahdollisimman paljon vähäpukeisia naisia, ja se ärsytti Billiä suunnattomasti.

"Et oo ilmeisesti laittanut tällä kertaa, jos se kerran ei oo siellä", Georg murahti ja käänsi itsekin katseensa telkkariin. Hän ryysti pitkän hölän kaljastaan, röyhtäisi ja heilautti kastanjanruskeat hiukset pois kasvoiltaan.
"Sä tiedät kyllä miten tarkka mä olen siitä, että tavarat on oikeilla paikoillaan", Bill mutisi kääntäen katseensa nyt pois televisiostakin. Häntä ei todellakaan kiinnostanut katsella tyttöjä jotka hyppivät rannalla niin pienissä bikineissä, ettei niiden riisuminen olisi paljoa enempää paljastanut. Sama asia, jos olisivat olleet alasti.

"Yritätkö sä nyt vihjata jotain?" Georg kysyi kääntäen katseensa vihaisesti takaisin oviaukossa seisovaan Billiin, joka alkoi toivoa että olisi vain pitänyt kiltisti suunsa kiinni.
"En mä mitään... Tietenkään..." Bill mumisi nyt jo melkein kuiskaten. Hän oli vain kerjännyt verta nenästään ottamalla asian puheeksi. Hänen olisi vain pitänyt olla hiljaa ja mennä marisematta ostamaan uusi hiuslakka, niin kallista kuin se olikin. Ihan kuin hänellä ei muutenkin kuluisi hiuslakkaa ihan tarpeeksi.
"Hyvä. Sitä mäkin", Georg sanoi ja vilkaisi taas televisiossa pomppivia tyttöjä.
"Tuu tänne", hän jatkoi sitten ja kääntyi katsomaan Billiä jälleen hymyillen. Tosin sekään hymy ei oikeastaan ollut Billille mieleinen, mutta mustatukka kuitenkin totteli käskyä ja asteli sohvan luokse. Hän kiersi sohvan eteen ja kömpi istumaan hajareisin Georgin syliin.

Georg kiersi toisen kätensä Billin niskan taakse, ja toisen hänen alaselälleen painaen pojan lähemmäs itseään. Bill sulki silmänsä kumartuessaan suutelemaan Georgia, joka vastasi hänen suudelmaansa puraisten hänen alahuultaan vähän turhankin kovaa. Avatessaan silmänsä totesi Bill, että hänen allaan istuva kundi vilkuili telkkarissa edelleen pomppivia vähäpukeisia naisia hieman liian tiheästi. Mustatukkaa ei olisi yhtään huvittanut olla siinä, varsinkaan, kun tiesi poikaystävänsä ajattelevan juuri silloin jonkun noista hutstuista paikalleen. Kuitenkaan hän ei tehnyt tilanteelle mitään, suuteli vain mukisematta Georgia.

Tätä ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ihan täysin yllättäen työnsi Georg Billin pois sylistään. Niin kovakouraisesti, että mustatukka muksahti kipeästi selälleen lattialle.
"Mitä sä teet?" Bill kysyi hämmentyneenä, hieman normaalia kimeämmällä äänellä.
"Luuletsä tosiaan, että mä tietäisin missä helvetissä sun hiuslakkas on?" Georg kysyi noustessaan seisomaan. Mustatukka katsoi poikaystäväänsä silmät suurina, nousten puoliksi istuvaan asentoon. Näinkö kauan tuolta oli kestänyt käsitellä se, että Bill oli epäillyt hänellä olevan jotain tekemistä hiuslakan katoamisen kanssa? Vai oliko tämä vain joku uusi tekniikka satuttaa mustatukkaa vielä hieman enemmän.

"En mä sitä..." Bill yritti selittää katsellen uhkaavana edessään seisovaa poikaa hieman peloissaan. Mitä Georg aikoi tehdä? Lyödä? Siihen mustatukka oli jo miltei tottunut. Potkaista? Sattui huomattavasti enemmän, muttei sekään uutta ollut. Jättää vain huomiotta ja lähteä asunnosta? Se sattui aina eniten. Tuli sellainen olo, ettei ollut edes sen lyönnin arvoinen. Ja Bill halusi olla enemmänkin, hän ansaitsi huomiota muutoinkin kuin silloin, kun Georgia oli suuttunut tai halusi seksiä.

Ja sieltä se tuli, hetken kireän hiljaisuuden jälkeen. Jalka nousi, taipui hieman taaksepäin ottaen vauhtia ennen kuin lähti varsinaiseen potkuun. Potku osui Billiä suoraan silmään, ihan suoraan. Ja potkun voimasta Bill menetti tasapainonsa ja rojahti takaisin lattialle Georgin murahtaessa, kääntyessä ja marssiessa eteiseen. Äänistä päätellen tuo vain nappasi ulkovaatteensa mukaansa ennen kuin lähti asunnosta lyöden oven kiinni perässään turhan kovaa, mielenosoituksellisesti.

Kauan Bill makasi selällään lattialla kuunnellen asunnossa kaikuvaa hiljaisuutta. Oven läimähdyksen saattoi melkein kuulla vielä kaikuvan huoneissa, vaikka siitä oli jo melkein kymmenen minuuttia. Läimähdys oli jäänyt soimaan mustatukan korviin yhtenä lisätodisteena siitä, ettei Georg oikeasti hänestä välittänyt, vaikka väittikin niin. Jos tuo välittäisi, ei hän kohtelisi poikaystäväänsä niin huonosti.

Bill nousi istumaan vasta kun tunsi jonkin lämpimän valuvan ohimoaan pitkin kohti hiusrajaa. Hän pyyhkäisi ohimoa sormillaan ja nosti ne silmiensä eteen. Verta. Silloin mustatukka kampeutui seisomaan ottaen tukea sohvapöydästä ja toivoi että kyseessä olisi jotain, minkä pystyisi paikkaamaan laastarilla. Hän ei jaksaisi taas lähteä terveyskeskukseen tikattavaksi.

Kylpyhuoneen ovi narahti vaimeasti Billin työntäessä sen auki. Hän asteli peilin eteen tutkimaan kasvojaan. Yhtäkään haavaa ei silmän ympärillä näkynyt, ja se sai mustatukan kurtistamaan kulmiaan. Mutta jo hetken kuluttua työntyi luomen alta näkyviin pieni, tummanpunainen veripisara, joka valui luomen yli, kalpeaa poskea pitkin kohti leukaa. Napatessaan rullasta pari palaa vessapaperia kirosi Bill mielessään poikaystäväänsä. Sisäiset verenvuodot olivat aina pahempia kuin pinnalliset haavat, koska silloin ei nähnyt miten paha vamma oli. Eikä sisäisiä verenvuotoja voinut paikata laastarilla. Onneksi verta kuitenkin vuosi vähän, eikä silmässä tuntunut olevan muuta vikaa. Ehkä Bill selviäisi hengissä vaivaamatta sairaanhoitajia, jotka vain pistäisivät hänet röntgeniin, määräisivät yön yli tarkkailuun ja soittaisivat Georgille tai vanhemmille, kun Bill ei kertoisi mitä oli tapahtunut. Kyllä mustatukka sen käytännön jo tunsi, liiankin hyvin.

Kun verenvuoto lakkasi ja mustatukan alaluomi ja silmäkulma alkoivat tummua, heitti Bill käyttämänsä vessapaperin roskikseen ja vilkaisi vielä itseään peilistä. Juuri kun oli lähtemässä vessasta, pysähtyi mustatukka kuitenkin ja kurkotti kätensä tarttuen hoikilla sormillaan Georgin uuteen deodoranttipulloon. Tietäen, ettei siitä seuraisi mitään hyvää kiersi Bill kätensä pullon ympärille ja lähti vessasta vasta sitten. Poika käväisi hänen ja Georgin makuuhuoneessa napaten mukaansa vain suuret aurinkolasinsa, jotka olivat yöpöydällä hänen puolellaan sänkyä. Sitten mustatukka suuntasi askeleensa eteiseen, missä hän veti punaiset tennarit jalkaansa ja sinivalkoisen nahkatakin päälleen. Tarkistettuaan avainten ja kännykän olevan mukana avasi Bill asunnon oven ja asteli rappukäytävään työntäen aurinkolasit silmilleen.

Laskeutuessaan portaita alas viidennestä kerroksesta mietti Bill mihin Georg oli mahtanut mennä. Vaikka ei siitä oikeasti ollut pienintäkään epäilystä. Lähimpään baariin tuo oli kiukkuisena marssinut ja alkanut pokata ensimmäistä riittävän humalassa olevaa tyttöä.

Kevyet askelet kaikuivat rappukäytävän seinistä voimistuen moninkertaisiksi, ja mustatukan varjo leikki likaisilla seinillä hänen kiivetessään loputtoman tuntuisia portaita. Silmäkulmaa jomotti, ja oikeastaan Bill oli kiitollinen siitä. Hän saattoi tuudittautua fyysiseen kipuun ja sysätä henkisen pahan olonsa sivummalle käsitelläkseen sen vasta jonkun unettoman yön pikkutunteina maatessaan sängyssä kuuntelemassa unissaan tuhisevaa Georgia.

Vihdoin pohjakerroksessa portaat loppuivat, lattian nukkainen matto vaimensi askelet ulko-ovea lähestyttäessä, ja ovikin piti vain hiljaisen klonksahduksen avautuessaan. Bill työnsi deodoranttipullon nahkatakkinsa taskuun seisoessaan sillä ainoalla oven edessä olevalla portaalla. Hän katseli autiota pihaa ja veti keuhkonsa täyteen raitista ulkoilmaa. Kohentaen aurinkolasejaan mustatukka astui alas portaalta, tunki kätensä taskuihinsa sormeillen oikeassa taskussa olevaa lasipulloa ja lähti kävelemään pihan halki askelet asfaltilla vaimeasti rahisten.

~ End of the part one ~