... tai jotain siihen suuntaan.

Tämähän syntyi syyslomalla, kun Helimuru oli mun luona ja me taidettiin valvoa aavistuksen verran liian kauan.
Idea oli, että vuorotellen kirjotettiin tarinaa, josta jätettiin henkilöt, verdit, adjektiivit, numerot, substantiivit ja kaikki muut vastaava pois, ja sitten kyseltiin ne toiselta, joka ei tarinaa ollut lukenut. Tulos on tässä x)

Olipa kerran Katja. Se oli aina halunnut juoda. Sitä varten se päätti lähteä kaappiin, jotta voisi viimein tehdä niin.
Matka alkoi hyvin. Aluksi Katjan piti ylittää kyrpä. Sitten hän nuoli hieman ja tapasi pienen ryhmän Damsuja. Ne olisivat halunneet maistella, mutta Katja piiloutui puiston taakse ja pääsi siten onneksi pakenemaan. Sitten hän saapui kylmiöön. Siellä oli kamalan kiimaista, ja kaikki Neonillat olivat innokkaita. Häntä vastaan tuli erittäin viaton hurtta, joka kutsui hänet teelle luokseen Valintataloon. Katja oli kiihtyneen, pehmeän matkan jälkeen niin viiksekäs, että suostui. Perille päästyään he joivat teetä, soutivat ja haistelivat. Hän kysyi, voisiko jäädä yöksi, koska piti paikan kovasta tunnelmasta, eikä enää samana päivänä jaksaisi jatkaa matkaa. Sehän sopi, ja hän sai nukkua nuskassa, missä hän näki koko yön unta tummasta Theosta joka kuolasi.

Aamu oli mahdottoman tahattomasti seksikäs. Herätessään Katja oli hieman isorintainen, mutta asia korjaantui nopeasti, sillä Damsu tuli Katjan luokse ja jodlasi. Siitä kovin ilahtunut Katja muuttui hämmentyneeksi, ja juoksi ulos. Ulkona hän kuitenkin törmäsi Jack Sparrowiin, joka ehdottomasti vaati että Katja seisoisi. Siitä Katja ei pitänyt, ja siksi hän potkaisi Jackia varpaanväliin, jonka jälkeen hän pääsi livistämään metsään. Se oli Katjasta hurjan kimaltavaa. Kun tilanne oli rauhoittunut, Katja lähti sängyn alle. Matkallaan hän ehti pomppia, mutta oikeastaan se oli hänestä hitusen karvaista. Harmikseen Katja törmäsi Heliin juuri kun oli pääsemässä perille. Sen takia suunnitelmat muuttuivat, ja Katja lähti tuon kanssa tunneliin, vaikka hän tunsikin olonsa hieman pitkäksi. Joukkoon liittyi myös Pyry, joka oli hieman lonkeroinen, mutta se ei tietystikään haitannut yhtään ketään. Kolmikko joutui kuitenkin hieman turhan kirjavalle kujalle. Heidän aavistuksensa osuivat oikeaan, sillä hyvin sykkivä Hemuli hyökkäsi Katjan kimppuun ja kaappasi hänet mukaansa. Järkyttynyt Katja menetti tajuntansa. Kun hän viimein heräsi, hän tajusi olevan makuuhuoneessa. Siellä oli kiihkeää, ja se pelotti Katjaa.

Onneksi Katja oli kovin vihreä ja kesti, vaikka Hemuli pani häntä perseeseen ja teki muuta yhtä ohutta. Oltuaan Hemulin vankina 18 tuntia, onnistui Katja pakenemaan. Hemuli oli juuri lähtenyt tekemään heille välipalaksi miljoona nuudelia. Kun tuo tuli takaisin vain valkoinen hihaton paita yllään, yllätti Katja tuon nylkyttämällä. Hemuli oli niin kovin vittuuntunut, ettei voinut kuin katsoa miten Katja nuoli tiensä vapauteen. Katja juoksi kuin kutiseva Cujo aina leikkipuistoon asti. Siellä hän tapasi Marcellin, joka oli keräilemässä mukeja kaimalleen. Se ymmärsi Katjan ahdingon ja tarjosi hänelle turvapaikan luonaan pöytälaatikossa. Katja oli oikein kiitollinen, ja lähti onnellisena mukaan. Matka ei onneksi ollut kovin karhea, mutta Katjan piti silti pureskella vähän päästäkseen sisälle. Sisällä hän otti pilkullisen suihkun, joka sai hänen olonsa himokkaaksi. Hän ja Marcell juttelivat mukavia kaktuksista, Damianista ja naapurin kookospähkinästä. Sitten, koska kello oli jo viisi aamulla päätti Katja lähteä nukkumaan. Marcell toivotti hänelle mureaa yötä ja kiiltäviä unia, mutta se ei onneksi toteutunut.

Uni alkoi hyvin värisevästi. Se teki Katjan olon räjähtäneeksi, mikä ei ollut lainkaan yllättävää. Unessa Katja oli keskellä koralliriuttaa aivan yksikseen vain rintakarva seuranaan. Tunnelma oli siimahäntäinen, jonka takia Katja ryhtyi kaljuuntumaan estääkseen vaarallisia kaukosäätimiä ilmestymästä. Hän tiesi että ne olivat jo matkalla sinne, sen huomasi omenapuusta joka lojui vähän matkan päässä. Kiireiltään Katja ei kuitenkaan huomannut Millyä, joka oli istuutunut kivelle katselemaan häntä. Vasta kun Milly alkoi liihotella ympäriinsä Katja käänsi katseensa ja säikähti, koska Milly oli niin eläimellinen. Katja heräsi avarasti ja pomppasi välittömästi alas sängyltä. Hetken siinä hierottuaan hän uskaltautui katselemaan ympärilleen. Aluksi Katja ei huomannut mitään, mutta sitten hän tajusi, että hänen nenänsä edessä lymyili lampunhenki. Se ei ollut Katja lainkaan ulisevaa, joten hän lähti kiireesti murentumaan ulos. Ovella hän kompastui polvilumpioon, joka luikerteli ovimatolla. Katja kaatui maahan ja mursi kulmakarvansa. Onneksi Dean näki kaiken ja soitti pokemonkouluttajan apuun. Pian Katja saatiinkin vankilanjohtajan luokse hoitoon. Sinne pokemonkouluttaja kuljetti Katjan piikkilangallaan, joka kulki hyvin hankalasti.

Katja säikähti syvästi tajutessaan perille päästyään että vankilanjohtaja oli hänen enonsa. Tämä oli Katja aina ollut todella nelijalkainen, mikä ei ollut lainkaan sopivaa. Kaiken lisäksi tuolla oli yllään bokserit, joissa luki "Ali on laatikkomainen". Se oli Katjalle liikaa. Voimakkaasti Katja kiskoi kaikkia tielleen sattuvia keskimmäisestä jalasta, eivätkä he raivokkaista yrityksistään huolimatta voineet mitään. Limaisesti Katja singahti paikalta, näytti vielä mennessään muille nenäänsä voitonriemuisena. Ja niin Katja karkasi jälleen. Hän suuntasi kohti koria, koska muisteli pörröisen Pyryn asuvan siellä. Siellä hän voisi ehkä vihdoin juoda. Katja tilasi pahvilaatikon, koska oli kyllästynyt kävelemiseen. Perillä häntä odotti jälleen yllätys. Kaikkialla oli putkimaista, eikä Pyryä näkynyt missään, vaikka Katja tarkisti jääkaapin ja strippiluolankin. Mitä ihmettä hän nyt tekisi?

Katja epäili pahinta. Pyry olisi voinut hyvinkin joutua kylpyammeeseen ja se oli sitten todella sulokas juttu, sillä silloin presidentti löytäisi Pyryn aivan varmasti. Pyry oli sillä hetkellä Katjan ainoa käsirauta, joten Katja pakkasi mukaansa päivänkakkaran ja valtavan munan, ja lähti oitis matkaan. Parhaat mahdollisuudet hänelä olisi selvitä, jos hän löytäisi seurakseen oikein parrakkaan terroristin. Sellaiset olivat kuitenkin usein ryppyisiä, joten Katja ei edes yrittänyt etsiä sellaista. Sitä paitsi vaippaa ei ollut tuhlattavaksi asti, siistpä Katja lähti madellen matkaan aseenaan murheellinen kyynel. Kaikkialta kuului jatkuvasti kellastuneita ääniä, ne saivat Katjan loivaksi. Matkantekoa häiritsi myös Katjan jaloissa tanssahteleva leikkisä vampyyri, joka vaikutti hieman sojottavalta. Se saattoi hyvinkin johtua vieteristä. Vampyyri piti myös sen verran rehottavaa ääntä, että jonkinlainen varjo saattaisi vaikka kuulla ja päättää raiskata Katjan. Se sai Katjan entistä notkeammaksi.

The End.